ihminen joutuu jossakin elämän vaiheessaan luopuun asioista joista ei halua. itse en  ole vielä niin suurista asioista joutunut luopumaan,  sinkkuudestani "jouduin" luopumaan, ja joskus on ajatuksissa, voisiko sitä olla vielä sinkku.  aina kaipaa sitä omaa vapautta, kun ei tarvi jokaista asiaansa selittää toiselle ihmisellä, saa tehdä kodissaan mitä vaan, saa oman maun mukaan sisustaa , syödä sitä ruokaa mitä huvitta, ei tarvi kysyä toisen mielipidettä..ja jne.....

yhteenmuuton jälkeen jouduin luopumaan tutusta ja turvallisesta paikasta, kodista, jonka olin sisustanut oman maun mukaan, vähän boheemiksi. =)  sen takia on vaikea sopeutua uuteen paikkaan, ja taloon. eikä osaa sanoa sitä kodikseen....

eläimet on ollut tärkeitä minulle aina. ja niistä on aina ollut vaikea luopua. mutta joskus on vaan pakko. sateenkaarisillalle olen saatellut aika monta rakasta eläintä, joiden muisto elää vielä sydämessäni.

kanit on ollut tärkeitä elämässäni. ja siellä sateenkaarisillalla loikki muutama pupuni, : pöpö, luppe, puppe, elvis, täplä, tiku ,ja taku.. muitakin eläimiä on elämässäni käynyt, rotat : tekla ja tepsu, kolme hiirulaista, gerbiilit .matti, teppo, pekko, wanda ja vilma. kääpiöhamsterit manteli ja mara, marsut: pikkumyy, nipsu ja pave.

kissoja on aina talossa ollut paljon. esim:vikkelä, vili, manu, kattimatti,piki, tikru,rontti,hipsu,täplä,viivi,mirri, kasperi, mimmi ,minni, ja jne.. en edes muista kaikkia , koska niitä oli aina maalla paljon hiirikissoina.

koirat: kun synnyin , niin talossa oli jo karjalankarhukoira Nalle, joka ei kyllä pahemmin lapsista tykännyt, ja pelkäsin sitä, Nalle eli 17 vuotta. Nallen aikana meille tuli kaksi koiraa. ensin tuli se elämäni suuri rakkaus, Tupsu, karjalankarhukoiran ja suomenpystykorvan sekoitus. aivan ihana koira. oikea unelma.   sattukin todella paljon luopua tästä koirasta, kun hän halvaantui melkein 15 vuotiaana.  silloin oli tupsun aika lähteä sateenkaarisillalle.. tupsun aikana tuli myös toinen koira huskyn ja laikan sekoitus. Laku.  ihanan lempee koira. iso nallekarhu. Lakukin eli aika pitkään, mutta karkasin sitten yhtäkkiä tarhastaan vanhana poikana, ja jossakin vaiheessa löytyi koiran luuranko läheisestä metsästä, aattelin aina ettei Laku halunnut kuolla kotona, vaan lähti muualle.laku eli hyvän ja pitkän elämän, (16vuotta)

eläimet taitaa olla kaikista isoin asia mistä olen joutunut luopumaan. mutta muisto säilyy aina